Hei vaan kaikille. Päätin aloittaa oman blogin kirjoittamisen ja varsinkin elämäntaparemontista tulee juttua. Tämä on nimittäin minulle keino pysyä kurinalaisena, kun teen kaiken julkisesti. Enää en voi siis perääntyä, vaan minun täytyy pitää kiinni kirjoittamastani. Tässä sitä siis mennään.
Omalla kohdallani tuo kesäkuntoon pääseminen ei oikein luonnistunut, kun oli kova kiire töiden ja opiskelujen kanssa. Kenties ensi kesäksi sitten. Päätinkin siis aloittaa projektin hyvissä ajoin. Kesä on hädin tuskin ohi, mutta nyt on hyvä aika aloittaa miettimään seuraavaa kesää. Eikä pelkästään seuraavaa kesää, vaan enemmänkin kokonaisvaltaista projektia, jossa pyrin karsimaan huonoja tapojani ja elämään terveellisemmin.
Tietysti tärkein asia on ravitsemus. Ainahan sitä toitotetaan, että pitää liikkua ja kuluttaa enemmän, kuin mitä syö. Se kuulostaa kovin helpolta, mutta ei ole sitä. Sen vuoksi netti onkin on tulvillaan erilaisia ohjeita ja joku noudattaa milloin mitäkin ruokavaliota. THL:n lautasmallia moititaan harva se päivä ja joku välttelee hiilareita, kuin ne olisivat myrkkyä ja toinen taas ei syö viljaa ja kolmas pidättäytyy kaikista eläinkunnan tuotteista. Välillä tuntuu, että meno on varsin hullua, kun ääripäiden edustajat kilpaa mollaavat toisiaan.
Apua luontaistuotteista
Lehtien kommenttipalstoilla julistetaan milloin mitäkin totuuksia ja viitataan sellaisiin omaa argumenttia tukeviin artikkeleihin tai jopa yhden miehen tai naisen kokemuksiin. Itse päätin ottaa hieman erilaisen lähestymistavan enkä lähteä tavoittelemaan äärimmäisyyksiä. Ensin hieman karsin roskaruoan määrää ja makeiden juomien, kuten limujen ja mehun juontia. Syksyllä varsinkin, kun hieman masentaa, niin on helppo hakea lohtua roskaruoasta. Sen sijaan aloin nauttimaan d-vitamiinia ja kalaöljyä. Uskon, että ne ja muut luontaistuotteet yhdessä auttavat minua selviämään pimeästä syksystä.
Aloitin myös liikkumaan hieman enemmän, vaikka ruokavalio on se tärkein juttu. Tilasin netistä uuden kävelysauvat. Niiden avulla todella tuntuu, että saan paljon enemmän irti kävelylenkeistä. Juokseminen tai edes hölkkääminen ei nimittäin minulle sovi, kun ylipainoa on hieman ja nivelet aina olleet hieman heikot. Uimista olen myös harrastanut, mutta jotenkin hieman kyllästyin siihen. On se tosinaan mukavaa piipahtaa uimahallissa, mutta ei oikeastaan treenaamisen vuoksi, vaan enemmänkin mukavan saunatuokion ja kylmäaltaassa pulahduksen vuoksi.
Saapa nähdä, että kuinka elämäntaparemonttini onnistuu. Ajattelin olla armollinen itselleni ja aloittaa hitaasti. Ilmeisesti moni kompastuu siihen, että aloittaa liian rankasti ja sitten kokee epäonnistumisen, kun ei spartalainen elämä luonnistunutkaan ja luovuttaa. Tavallaan sen kyllä ymmärtää, että liian suurta muutosta on hankala ylläpitää, mutta pala kerrallaan voi saavuttaa suuriakin asioita. Kuulostaa ehkä hieman kummalliselta, mutta on tärkeää asettaa tavoitteet tarpeeksi matalalle. Sellaiset tavoitteet, jotka ovat realistisia saavuttaa motivoivat. Liian suuret tavoitteet tuntuvat kaukaisilta ja vievät uskoa. Sen sijaan matalamman tavoitteen saavutettuaan voi aina asettaa itselleen uuden tavoitteen eikä vain tavoitella sitä saavuttamattomissa olevaa kaukaista maalia.